Kompensaatiovarausvuorojen ihmeellinen maailma

NHL:ssä on ollut monenlaisia sääntöjä ja käytäntöjä sen historian aikana. Ehkä yksi erikoisimmista käytännöistä oli vuosien 1995 – 2004 välillä ollut käytäntö kompensoida seuroja varausvuoroilla, jos seurasta lähti pelaaja vapaana agenttina.

Tästä käytännöstä teki vieläkin erikoisemman se, että pelaajan ei välttämättä tarvinnut pelata peliäkään kyseisen joukkueen paidassa, jotta seura kompensaationa varausvuoron. Ja kerta tuommoinen porsaanreikä oli systeemin jäänyt, löysivät seurojen toimitusjohtajatkin sen aikanaan.

Muistatko siis kesää kun Mark Messier oli hetken San Jose Sharksin pelaaja, tai kun Nashville Predators hankki Ed Belfourin? Tai millä tavalla Bill Guerin liittyy Patrice Bergeronin varaukseen?

Ei se mitään, en minäkään muistanut, tai edes tiennyt näistä tapauksista aiemmin. Ja hyvin voi kysyä, miksi olisinkaan tiennyt, sillä Messierin ja Belfoufin siirto tapahtui käytännössä vain paperilla. Eikä pisteiden yhdistäminen Guerinin ja Bergeronin välillä ole myöskään tullut aiemmin mieleen.

Porsaanreiän hyödyntäminen

Kyseistä porsaanreikää hyödynnettiin vajaan kymmenen kertaa sen historian aikana. Ja tällä tarkoitin sitä, että niin usein seurat hankkivat tulevan vapaan agentin riveihinsä vain päiviä ennen tämän sopimuksen loppumista.

Tuolloin seura siis sai pelaajan muualla lähdettyä kompensaationa varausvuoron. Varausvuoron arvo määrittyi monen eri asian summana, ja jos asiaan liittyvä kaava kiinnostaa, niin sen ymmärtääkseni löytää vuoden 1995 työehtosopimuksesta. Nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää sitä, että paremmasta pelaajasta sai paremman varausvuoron.

Joku voisi sanoa, että Nashville Predators oli ensimmäinen seura, joka hyödynsi kyseisestä porsaanreikää vuonna 1998. Predators varasi tuolloin laajennusdraftissa Mike Richterin ja Uwe Krupin, eikä onnistunut tekemään sopimusta kummankaan pelaajan kanssa.

Kompensaationa menetyksistä Predators sai varausvuorot 52 ja 65 kesän 1999 varaustilaisuuteen. Noilla vuoroilla Predators varasi Adam Hallin, sekä Jan Lasakin.

Minun mielestäni kyseistä porsaanreikää hyödynnettiin ensimmäistä kertaa todenteolla vasta kesällä 2002. Tuona kesänä Curtis Joseph oli hetkellisesti Calgary Flamesin maalivahti, Theo Fleury San Jose Sharksin hyökkääjä, Ed Belfourin ja Tie Domin nimet koristavat Nashville Predatorsin pelaajalistoja, minkä lisäksi Mike Richter oli hetkellisesti Edmonton Oilersin maalivahtina.

Seurat saivat näistä karmeista menetyksistä varausvuorot kesän 2003 varaustilaisuuteen. Kyseisessä varaustilaisuudessa käytettiin muutenkin kompensaatio varausvuoroja siinä määrin, että esimerkiksi toisella kierroksella suoritettiin peräti 38 varausvuoroa, vaikka tuolloin NHL:ssä oli vain 30 joukkuetta.

Palataan myöhemmin tässä jutussa noihin ”oikein” kompensaationa saatuihin varausvuoroihin, mutta tarkastallaan nyt ensiksi mitä seurat varasivat vuoroilla, jotka oli saatu porsaanreikää hyödyntämällä.

Parhaan varausvuoron seuraavan kesän varaustilaisuuteen sai Curtis Josephista, josta Flames sai varausvuoron numero 47. Kyseinen varausvuoro jatkoi kuitenkin myöhemmin matkaansa San Jose Sharksiin, joka varasi vuorolla Matt Carlen. Ei huonosti vuorolta jota ei alun perin ollut olemassa.

Toiseksi parhaan varausuoron sai Ed Belfourilla, jonka menetys korvattiin Predatorsille varausvuorolla 49. Kyseisellä varausvuorolla Predators varasi Shea Weberin. Kyllä, juuri sen Shea Weberin jolla on yksi NHL:n pelätyimmistä laukauksista ja pelaa nykyään Montreal Canadiensin riveissä.

Nashville Predators oli ainakaan hankkinut Belfourin joukkueeseensa pelaajakaupalla, jossa Dallas Starsiin meni David Gosselin ja 5.kierroksen varausvuoro kesän 2003 varaustilaisuuteen. Predators sai kaupassa Belfourin lisäksi Cameron Mannin.

Joku voisi tässä kohtaa sanoa, että se on kauppa mikä kannattaa!

Kolme muuta pelaaja eivät palauttaneet seuralleen mitään semmoista mistä voi kirjoitella kotiin. Theo Fleurysta sai varausvuoron 66, jolla varattiin Masi Marjamäki. Oilers nettosi Mike Richterista varausvuoron numero 72 ja varasi sillä Mikhail Zhukovin. Predators taasen sai Domista varausvuoron 133, jonka se käytti Rustam Sidikoviin.

Kesällä 2003 porsaanreikää hyödynnettiin vielä Sharksin ja Oilersin toimesta, kun Sharks hankki riveihinsä Mark Messierin ja Oilers ”boostasi” puolustustaan Brian Leetchilla.

Leetchista saatu varausvuoro 48 päätyi lopulta takaisin Rangersiin, mistä vaihdossa takaisin tuli muuan muassa aiemmin sinne myyty Jussi Markkanen. Kesän 2014 varaustilaisuudessa Rangers varasi kyseisellä vuorolla Dane Byersin.

Mark Messierista saatu varausvuoro 91 jatkoi matkaansa Dallas Starsiin, mistä se lopulta päätyi Vancouverin Canucksiin. Canucks varasi kyseisellä vuorolla Alexander Edlerin.

Ehkä karma hyvitti Canucksia tässä kohtaa Edlerillä, sillä Messierin kolmen vuoden keikka Canucksissa ei ollut hirveän menestyksekäs. Tai ymmärtääkseni muutenkin älyttömän hyvin putkeen mennyt.

Säännön hengen mukaiset kompensaatio varaukset

Kompesaatio varauksia tehtiin sen historian aikana noin 150 kappaletta. Ja kuten aiemmin mainitsin, hyödynnettiin porsaanreikää vain vajaan kymmenen kertaa.

Ja koska en näe mielekkäänä käydä läpi jokaista oikein tehtyä kompensaatio varausta, nostan framille viisi minun mielestäni parasta pelaajaa, jotka on varattu tämän kyseisen säännön mukaisella kompensaatio varausvuorolla.

Jos haluat selailla kaikkia vuoroja eri vuosilta, niin siihen hyvä työkalu on esimerkiksi tämä sivusto, kyseinen sivusto seuraa mitenkä mikäkin varausvuoro on matkannut sen historian aikana.

Mutta nyt siihen listaan.

1. Patrice Bergeron

Tämä oli helppo valinta listan ykköseksi, sillä Bergeron on yksi lähihistorian parhaista NHL-pelaajista. Bergeron varattiin kesän 2003 varaustilaisuudessa vuorolla 45. Kyseisen varausvuoron Boston Bruins sai kompensaationa Bill Guerinista, joka oli vuotta aiemmin tehnyt 5-vuotisen yli 30 miljoonan dollarin sopimuksen Dallas Starsin kanssa vapaana agenttina.

Bruins on Bergeronin johdolla pelannut Stanley Cup finaaleissa kolmesti, voittaen kiekkomaailman himoituimman pystin kertaalleen. Henkilökohtaisella tasolla Bergeron on voittanut parhaalle puolustavalle hyökkääjälle jaettavan Selke Trophyn neljä kertaa, ja sijoittunut kolmen parhaan joukkoon neljästi voittojensa lisäksi.

Guerinin lähtö saattoi siis kirpaista hetkellisesti Bruins faneja, mutta lopulta se kuitenkin osoittautui yhdeksi seurahistorian parhaista asioista. Ja jos mahdollista, niin Guerinin seikkailu Texasissa muuttui kesällä 2006 vieläkin makeammaksi Bruins fanien silmissä, kun Stars osti silloin 36-vuotiaan Guerinin sopimuksen ulos.

2. Corey Crawford

Tämä oli melkein yhtä helppo valinta listan kakkoseksi, kuin Bergeron oli ykköseksi. Ihan vain sen takia, että kyseessä on kaksinkertainen Stanley Cup voittaja. Eikä missä tahansa roolissa pytyt voittanut pelaaja, vaan joukkueensa ykkösmaalivahdin tontilla kiekkoja torjunut kaveri.

Crafword varattiin vuoden 2003 varaustilaisuudessa vuorolla 52. Blackhawks sai tuon varausvuoron hyvityksenä siitä, kun 32-vuotias Tony Amonte lähti kesällä 2002 vapaana agenttina Phoenix Coyotesiin (kyllä Phoenix, ei Arizona).

Amonte teki viimeisellä Blackhawks kaudellaan vielä 66 pistettä. Amonte ei kyseiseen pistemäärin enää loppu-uransa aika kyennyt. Ja vaikka Amontelle olisi varmasti ollut käyttöä Blackhawksissa, niin lopulta on helppo todeta, että tämäkin ratkaisu kääntyi lopulta seuran kannalta parhain päin.

34-vuotias Crawford on kärsinyt viime vuosina aivotärähdyksistä ja jopa hänen on uransa on pelätty olevan vaakalaudalla. Crawford onnistui kuitenkin paluussaan NHL jäille toistamiseen kauden 2018-19 aikana, kun hän palasi 27.2. voittokkaasti Anaheim Ducksia vastaan. Crawford pelasi kauden loppuun vielä 16 peliä saldolla 8-4-3.

3. Mark Streit

Tässä kohtaa valinta menikin jo vähän vaikeammaksi. Sillä noita selkeitä tähtiä ei näillä vuoroilla ole liikaa varailtu. Tämä tosin sillä varauksella, ettei joku(nen) helmi ole mennyt haukantarkojen silmieni ohi.

Mark Streit oli kuitenkin parhaimmillaan erinomainen pelaaja. Streit teki parhaalla kaudellaan 62 tehopistettä, minkä lisäksi hän ylitti 50 pisteen rajapyykin kahdesti. Ne on ihan mukavia lukemia puolustajalle, joka varattiin yli-ikäisenä pelaajana 9.kierroksella kesän 2004 varaustilaisuudessa.

Kukas on se seuralegenda, jonka lähteminen mahdollisti Streitin varaamisen? No sehän on 32 Canadiens pelin veteraani Bill Lindsay. 31-vuotias Lindsay teki kesällä 2003 sopimuksen Atlanta Trashersiin, jossa herra pelasi uransa 24 viimeistä NHL peliä.

Canadiens sai nauttia Streitin parhaista vuosista vain kolmen kauden ajan, sillä hän siirtyi kesällä 2008 vapaana agenttina New York Islandersiin 5-vuotisella sopimuksella. Streit pelasi kuitenkin NHL-uransa viimeiset 2 peliä Canadiensin kaudella 2017-18, Streit oli tuolloin jo 40-vuotias.

4. Patric Hörnqvist

Okei, tämä on vähän rajatapaus. Ei niinkään Patric Hörnqvistin puolesta, vaan sen puolesta minkä pelaajan menetyksellä saatiin Hörnqvistiin käytetty vuoro.

Hörnqvist varattiin kesän 2005 varaustilaisuuden viimeisenä pelaajana, Hörnqvist sai siis kunnian olla varaustilaisuuden viimeinen pelaaja, sekä tämän muotoisen kompensaatio varaushistorian viimeinen varaus. Tämä sen takia, että työehtosopimuksen uudistuksen jälkeen tämän tyyppiset kompensaatiot poistuivat NHL:stä.

Kesällä 2004 mentiin kuitenkin vielä vanhojen sääntöjen mukaan. Wade Flaherty niminen maalivahti oli pelannut kuluneen kauden Nashville Predatorsin farmissa. Edellisellä kaudella Flaherty oli pelannut osan yhdestä pelin Predators paidassa, Flaherty päästi pelissä 4 maalia.

Flaherty päätti kuitenkin jatkaa matkaansa Predators organisaatiosta, ja pelasikin seuraavat kaudet pääosin Manitoba Moosen paidassa. Flahertyn uroteoista suurin Predators paidassa oli siis lähteä sieltä pois. Ja osittain vähäisen Predators historian takia pidän tätä semisti rajatapauksena sääntöjen puolesta, vaikka Flahertylla olikin sopimus organisaation kanssa.

Hörnqvist pelasi Predatorin riveissä kuuden ajan, luoden itselleen mainetta yhtenä liigan parhaista maalineduspelaajista. Heinäkuun 27.päivä 2014 Hörnqvist kuitenkin myytiin Pittsburgh Penguinsiin, vaihdossa Predatorsiin saapui James Neal.

5. Toni Lydman

Tähän oli muutama hyvä vaihtoehto Toni Lydmanin lisäksi, mutta vedin tässä nyt hieman kotiinpäin ja valitsin Lydmanin. Pari muuta vaihtoehtoa olivat Jarret Stoll ja Ryan Clowe. Noiden jälkeen taso sitten tippuu minun mielestäni selkeästi, vaikka sinne jää esimerkiksi suomalaisista vielä Niklas Hagman ja Jussi Markkanen.

Lydman varattiin vuoden 1996 varaustilaisuuden 89 pelaajana, ollen historian kolmas pelaaja joka varattiin tämän tyyppisellä kompensaatio varausvuorolla. Kaksi aiempaa olivat Francois Methot ja Zenith Komarniski. Lienee turvallista sanoa, että näistä kolmesta Lydmanilla oli paras ura NHL:ssä.

Calgary Flames sai Lydmaniin varaukseen käytetyn vuoron, kun 33-vuotias Joel Otto päätti kesällä 1995 tehdä sopimuksen Philadelphia Flyersin kanssa. Otto pelasi Flyersin paidassa kahden kauden ajan, minkä jälkeen lopetti ammattilaisuransa.

Lydman pelasi liekkipaidassa neljän kauden ajan, ennen kun hänet myytiin Buffalo Sabresiin vaihdossa 3.kierroksen varausvuoroon kesän 2006 varaustilaisuuteen.

Loppusanat

Huh, huh, tätä juttua tuli tehtyä pienissä pätkissä useamman viikon ajan. Toivottavasti siitä tuli siis edes jollain tasolla järkevä.

Mietin juttua tehdessä, että olisiko tuossa systeemissä jotain järkeä nykyäänkin. Jollain rajoituksilla tietysti, ettei pelaajia hommata käymään joukkueessa kesäkuussa pelkän varausvuoron toivossa.

Jos näin olisi, niin esimerkiksi New York Islanders ei olisi jäänyt täysin tyhjin käsin John Tavaresin kanssa. Tai Columbus Blue Jackets jäisi mahdollisesti tyhjin käsin Artemi Panarinin ja Sergei Bobrovskyn kanssa.

Kokonaisuuden kannalta tykkään kuitenkin nykysysteemistä ehkä enemmän. Se on selkeämpi niin seurajohdolle kuin meille faneillekin. Eikä tuosta aiemmasta systeemistä varmasti ihan syyttä aikanaan luovuttu.

Ehkä se syy käy jopa jollain tavalla ilmi tästä jutusta. Tai sitten ei. Mutta toivottavasti saitte tästä jutusta edes jotain irti. Sillä ainakin itselleni tämän asian tutkailu oli erittäin mielenkiintoinen kokemus, sillä en tosiaan tästä kappaleesta NHL-historiaa tiennyt aiemmin mitään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s